Siirry pääsisältöön

Uusin postaus

Korkki auki

Miksi et törmää meihin helposti bileissä, tai jos törmäät, ollaan selvinpäin? Ollaan nuoria ja terveitä, miksei voida ryypätä ja pitää hauskaa? Voidaan, jos niin haluttaisiin. Ollaan saatu kotoa malli, ettei saunaolut kuulu viikonloppuihin, eikä juhlapyhinä tarvi vetää perseitä. Meidän vanhemmat ei juo oikeastaan ollenkaan alkoholia, he ovat pärjänneet hyvin ilman ja heille myös terveellisyys ja urheilullisuus on elämäntapa. Meidän perheellä on aina hauskaa, eikä se liity mitenkään alkoholiin. Essi on alkoholia maistanut ja oman railakkaan opiskeluelämänsä kokenut. Tarviiko sitä villiä opiskelijaelämää viettää se 5 vuotta? Mikä etuoikeus opiskelijoilla on humaltua joka viikko ja tehdä tyhmyyksiä? Essille riitti käydä ekana vuonna "muutamissa" bileissä. Osissa oli ihan hauskaa, toisissa vähemmän. Muutamissa bilei ssä on selvänä pyörähdetty ja okl perseily myötähäpeä ollut niin vahvaa, ettei ole toisten tullut mentyä. Essi saa enemmän irti siitä, että te

Esittely








Mun nimi on Essi. Oon 20-vuotias. Siskon mukaan kovaääninen hulivili, joka osaa heittäytyä. Joskus hiukset blondit, mutta nyt värjäsin vähän ruskeeta mukaan, jotta voisin toimia auktoriteettina ja opettaja ihmisenä. Tanssin hiphoppia ja lattareita. Oon aina tanssinu, tavalla tai toisella. Nyt oon kuitenkin löytänyt oman juttuni ja SM- kisoissa törmäillään taas. Tykkään nukkua ja syödä. Tortilloja ja makaronilaatikkoa. Oon niitä nugetti- ihmisiä, joista meemit kertoo (Julia myös). Ohjaan poikakerhoja, tyttökerhoja, tyttöjumppaa ja tanssillista voimistelua. Aamuisin teen opettajansijaisuuksia. Rakastan lapsia. Elän elämääni ilolla. Teen juttuja mistä nautin.

Mulla on krooninen migreeni. Oon kissa. Mulla on monta elämää. Oon oppinu elämään asian kanssa. Jos mulla ei oo kipuja niin elän ku viimestä päivää. Pitää ottaa kaikki ilo irti, koska koskaan ei tiedä millon tää on ohi.


Mun nimi on Julia. Oon -01 syntynyt perheen keskimmäinen. Harrastan monipuolisesti erilaista liikuntaa, mutta kuntosalilla käynti on mulle nro. 1, harrastan myös säännöllisen epäsäännöllisesti ratsastusta ja käsityö- ja muotoilukoulua, josta tavoitteena saada tulevaisuutta varten todistus. Pleijjerit. Rakas joukkue täynnä ihania ihmisiä ja huikee ryhmähenki. Valokuvaus. Se on mun intohimo ja siitä mä tykkään paljon ja haluan aina kokeilla jotain uutta. Lukion ohella pidän myös kahta tyttökerhoa ja tanssillista voimistelua. Mut voi myös ehtimiseni mukaan löytää raviradalta ajotuntiopettajana tai ratsastuskentältä taluttajana tai ratsastuksenopettajana. Mäkin rakastan lapsia ja sitä, miten pystyn olla mukana onnistumisissa ja kehittymisessä. Se antaa voimaa.


Essin mielestä oon henkiseltä iältäni neljän lapsen äiti ja vaimo. Kavereiden mielestä taidan olla agentti tai joku muu, joka valitettavasti tietää turhistakin asioista vaikka mitä ja saa selville hetkessä melkein mitä vaan. Oon ehkä vähän tempperamenttinen ja valitettavasti osataan molemmat ilmaista mielipiteemme aika selvästi. Oon myös seikkailunhaluinen ja heittäytyjä, joidenkin mielestä jopa hauska. 

Meidän sisarussuhteesta vähän. Kun oltiin pieniä, äiti olis maksanut Essille siitä, että viettää aikaansa siskonsa kanssa, mutta ei vissiin raha kelvannut…  Ei tultu toimeen. Nykyään tehdään lähes kaikki yhdessä. Tullaan toimeen. Jaetaan kokemukset, ilot ja surut. Moni sanoo, että ollaan ihan samanlaisia ja se pätee, jos ulkonäköä ei lasketa. Ollaan kasvettu yhteen. Hullut kyllä sanoo, että näytetäänkin samalta… noh, sen voi kaikki päättää itse.

Halutaan jakaa meidän elämä teille, koska uskotaan että tekin voitte oppia siitä jotain. Meidän elämä on täydellistä. Me saadaan itse päättää se… Ollaan päätetty, että se on. Ollaan onnellisia. Onnellisuus ei tuu isoista asioista. Ei lottovoitoista. Se tulee, kun opit näkemään elämän pienetkin asiat. Me osataan iloita jokaisesta ateriasta mitä syödään ja treeneistä, joita tehdään. Osataan iloita kahdesta peitosta ja 12 pehmeästä tyynystä. Me ollaan positiivisia. Nähdään meidän ympärillä hyvää. Hymyillään. Nauretaan.

Onnellisuus ei oo kuitenkaan tyytymistä paskaan. Upea lihava elämäni. On niilläkin ongelmansa. Ne vaan näkee ne eri valossa. Me treenataan. Ei siks, että haluttais näyttää samalta, kun suurin osa naisista, vaan siks, koska tykätään siitä. Saadaan salilla antaa kaikkemme. Me halutaan olla voimakkaita ja se saa näkyä. Meille riittää se mitä ollaan, mutta jos voi olla vielä enemmän niin miksi ei. Me meikataan. Näytetään hyviltä ilmankin, mutta meikillä vielä paremmilta ja itsevarmoilta.

Onnellisillakin ihmisillä on tavoitteita. Halutaan saavuttaa asioita, vaikka kaikki on hyvin nytkin. Se ei ole täydellisyyden tavoittelua, koska elämä voi olla täydellistä näinkin, se on intohimoa. Tehdään tätä rakkaudella. Nautitaan joka hetkestä ja eletään aina kuin viimeistä (kesä?) päivää, koska liito- oravana seuraavas elämäs ei päästä parhaisiin bileisiin vippinä…

Liity ihmeessä lukijaksi, jos vaikka liito-oravat ovat intohimosi tai meidän jännittävä täydellinen elämämme hivelee takapuoltasi. 
XOXO
Julia & Essi