Siirry pääsisältöön

Uusin postaus

Ekoshoppailua

Me rakastuttiin uuteen harrastukseen, kipinä syttyi nopeasti ja hurahdettiin. Mietittiin muutama päivä sitten, kuinka yläasteaikoina ei kirpputoreilta voinut vaatteitaan ostaa ilman haukkuja, miksi se oli näin, miksi kaikkien piti olla samanlaisia? Miksei uskaltanut erottua, syy tähän löytyy varmastikin kieroutuneesta maailmankuvasta. Yläasteaikoina, kun vielä haki itseään ja sitä parasta minää, joksi halusi tulla, tämä kieroutuneisuus oikein korostui. Oli oltava hoikka ja nätti, suosittu ja ihailtu. Käytetyn vaatteen pukeminen oli suorastaan syntiä.


Tänä päivänä tykätään paljon mielummin suosia kirpputoreja, miksi näin? Yksi ja SUURI tekijä on ekologisuus. Kuinka paljon siinä säästyy maailmaa, kun ei koko ajan ole ostamassa pikamuotia? Paljon. Muoti elää jatkuvaa muutosta, joten aallon harjalla pysymiseen vaaditaan myös pulleaa lompakkoa ja leveää vaatekaappia, miksi siis liikkua massan mukana? Seuraava tekijä on se, ettei ole tarvetta olla kuin muut. Halutaan erottua, olla oman elämä…

TB




Mietittiin yhdessä eilen meidän lapsuutta. Ei koskaan oltu vaan sisällä rusetti tukassa sohvalla, vaan leikittiin pihalla. Meitä aina ihmetellään, kun ei olla hyviä lasten leffoja nähty. Ei meitä kiinnostanut olla paikalla ja katsoa tv:tä. Jos satoi, mentiin sadetanssimaan, jos ukkosti, istuimme terassilla bongaamassa salamoita. Laskettiin, kuinka kaukana ukkonen oli.
 Meidän lähellä oli pieni kunnan omistuksessa oleva puistokaistale, jonka reunalla oli iso oja. Ojaan laski suuret sammaloituneet betoniportaat, kutsuttiin niitä kuninkaanlähteeksi. Laitettiin ojan virtaan kellumaan sieltä löytyneitä roskia, joita sitten kepeillä tökittiin. Juostiin sitten ojan toiseen päähän ja odoteltiin roskien saapumista. Leikittiin myös meidän lähellä olevalla pellolla, jossa oli pelkkä talon kivijalka pystyssä. ”Taloon” pääsi kumminkin sisälle ja sen romahtaneeseen kellariin. Vietettiin näillä paikoilla paljon aikaa. Aamusta iltaan. Läheisellä pellolla oli myös ”saaria”. Saaret olivat siis pellon keskellä olevia länttejä, joissa oli puita ja isoja kiviä. Tarumaa keskellä peltoa.
Hoidettiin myös eläimiä. Lintuja, sammakoita, siilejä, omia kaneja ja milloin mitäkin. Linnut olivat yleensä haavoittuneita, ja yritimme saada ne kuntoon. Takaisin siivilleen. Joskus sitten joutui pitää hautajaiset ja toisinaan hyvästellä takaisin luontoon. Karvamadoille rakennettiin sangosta koti ja siilejä käsiteltiin hanskoilla.


Nyt kun miettii, niin oli meillä aika hyvä lapsuus.
Jos saatiin pienenä kotiarestia meidän tyhmyyksistä, mentiin omaan huoneeseen, hypättiin ikkunasta ja mentiin kaverille. Juostiin sukkasilla niin kauas kuin jaksoi. Kummasti Julialla kotiaresti oli jo loppu, kun tuli kaverilta kotiin…  Tehtiin siis joskus jotain typeryyksiäkin, koska ei kai me turhaan sitä kotiarestia saatu… Typeryyksiä mm. aurauskeppien oma-aloitteinen poisto, lehtilaatikon sisällä asuminen (kuka hullu heittää hyviä akkareita keräykseen), kotiintuloaikojen unohtaminen, autonkatolta laskettelu. Yksi huippupaikka oli Koliinitalon katto. Sinne jemmasimme kaikenlaista ja siellä vietettiin aikaa. Ei ollut sallittua sekään.
Kierrettiin myös paljon pyörillä, kävellen, potkulaudalla ja vaikka millä muulla meidän tien ”rinkiä”. Yritettiin rakentaa aika usein tandem -pyörää. Kutsuttiin sitä Annelinringiksi. Joskus saattoi lähteä ulos ja sanoa, että meen Annelinringille. Hyvää rinkiä oli ja onhan se siellä vieläkin. Lenkillekin lähdettiin annelinringille. Parempi juosta siinä lähellä, jos vaikka voimat loppuu tai sattuu jotakin.




Rakennettiin majoja. Paljon. Sisälle, pihalle, katolle… Oi niitä kulta-aikoja. Rakennettiin mm. seipäistä suuria ”taloja”, joissa sitten väriteltiin Top-modeleita. Ei meistä talonrakentajia silti tullut.





Ollaanhan oikeastaan kaikessa hyviä molemmat. Kaikkea on pienestä asti itse rakenneltu ja pihapeleissä dominoitu.
Vaihtokaupat. Jotain niin parasta ja niin ärsyttävää. Kokoonnuttiin milloin kenenkin leikkimökkiin turhat lelut mukanamme ja käytiin niistä vaihtokauppaa. Arvata saattaa, että kaupoista ei oltu aina samaa mieltä, mutta hauskaa se oli silti. Joskus vaihdeltiin tarroja, joskus kiiltokuvia ja joskus pieniä leluja.
Naapurin autotallin vintillä se vasta menoa olikin. Siellä kuunneltiin musiikkia ja jutusteltiin. Musiikkia kuunneltiin radiosta jatkoroikan päästä, tai mäkkärin lastenaterioista saaduista leikkikajareista. Kaikki olivat eri värisiä ja kaikista kuului eri biisi repeatilla. Kerran meinattiin perustaa vintille kuntosali. Raahattiin kaikki painot sinne ja hankittiin kirjastosta kuntosalikirjoja. Venyteltiin myös ahkerasti. Otettiin siellä myös sähköiskuja rikkinäisestä pistorasiasta. Turvallista oli ja etenkin hauskaa.
Winx-kerho. Sitä leikittiin niin naapurin vintillä, kuin muuallakin. Essi oli Musa ja Julia Flora. Muillakin oli roolit ja mahtavia keijuvoimia. Kaikki piti saada irti omasta hahmosta. Essin sydän on aina ollut lähellä musiikkia ja siksi Musa oli Winxeistä oiva valinta.
Kerhojahan oli joka lähtöön. Aina kokoonnuttiin isolla porukalla ja säädettiin jotain omaa. Aina pelastamassa maailmaa.


Pururadan keskellä oli kunnan ”kaatopaikka”. Siellä vietettiin aikaa rakentamassa majoja ja etsimässä hyvää tavaraa. ”Löytäjä saa pitää”. Kerran Jennan kanssa oltiin majoilla ja yhtäkkiä koiria tuli kymmeniä. Jenna juoksi henkensä edestä ja minä puolestaan koitin taitojani koirakuiskaajana. Lopuksi molemmat olimme keittiön pöydän alla ja lukitsimme ovet. Ei tiedä vaikka koiria tulisi ovista ja ikkunoista.
Naapurin vanha mies järjesti lettukestejä. Hänen luokseen saimme aina mennä. Lettukesteillä esitimme tanssiesityksiä ja söimme hänen paistamiaan kookosporkkanalettuja.
Pihalla leikittiin purkkia, kirkonrottaa, leikkiä jossa hypätään ojaan tai puskaan auton tullessa, nurkkajussia ja poliisia ja rosvoa. Keinupalloa. K & M; pyöräpiilosta pienellä sisarustwistillä. Wapissa sitten vähän koordinaattia ja hullunlailla pakoon.
Syntymäpäivillä isämme miksasi musiikkia ja tanssimme, kuin oikeassa diskossa. Diskovalotkin oli ja musiikki kuuminta! Välillä isämme kyyditsi meitä konttaamalla ja välillä laulettiin Singstaria. Meillä on järjestetty parhaat bileet jo pienestä.
Edelleen niin kätevät ja hauskat monitoimisiskot.

XOXO
Julia & Essi